Innovaatiovoimaa kulttuurista Kohdataan jo tänään.

Avoinna kaikille — OSKAR-keskus käynnistää toimintansa Kuopiossa!

  • Kummitustalo. 2015.
    Kummitustalo. 2015.
  • Näkymiä OSKAR-keskuksesta.
    Näkymiä OSKAR-keskuksesta.
  • Kummitustalo. 2015.
    Kummitustalo. 2015.

Viimeinkin voi huoahtaa helpotuksesta: tähän pisteeseen on päästy! Kun kolmivuotinen K-vanhemmat projekti alkaa vihdoin olla pulkassa, tyytyväisyys ja kiitollisuus valtaa mielen: Kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiskeskus OSKAR valmistautuu avaamaan ovensa marraskuussa. 

Kaikki alkoi kesällä 2015, kun Veijo Baltzar vielä ostatteli Minna Canthin kotitaloa Kuopion keskustassa. Yhdellä kesäisellä reissulla, Veijo B. lähti sitten ajamaan Karttulan tietä kohti Haminalahtea, eikä kertonut päämäärää. Noin 10 kilometrin päässä hän kääntyi Rytkyn kyläkoulun kohdalla vasemmalla. Tie jatkui muutama sata metriä, kunnes kääntyi nousuun ja edessämme avautui kukkula, ja sen kukkulan päällä yksinäinen hylätty talon rötiskö, tai siltä se silloin vaikutti. Raamit pystyssä, siniset tuulensuojalevyt roikkuivat virttyneinä, olivat putoilleet, kastuneet ja hajonneet. Villat lentelivät tuulessa. Se oli sellainen kylän kummitustalo, seissyt tyhjillään jo vuosikausia. Naapurit pelkäsivät leikkivien lasten turvallisuuden puolesta. Joku järjetön päähänpisto sitten tuli kuitenkin ja tuona päivänä löytyi enemmän tunnetta ja unelmia kuin rationaalisuutta — rakennus oli vienyt mennessään jollain omituisella tavalla. Innostin, yllytin ja usutin niin paljon kuin ikinä kykenin, ja minua varmaan saa tästä syyttää.

Yhteinen projekti on ollut melkoinen, ja kuten tavallista, se ylitti monin kerroin kaikki arviot valmistumisajasta ja kustannuksista. Vasta viime kuussa uskalsin ajatella, että ehkä tässä päästään loppuun joku päivä. Vanhemmille en kertonut kahteen vuoteen tästä hankinnasta yhtään mitään, ajattelin, että jonkun yöunet sentään säästyvät. Se oli hyvä valinta, totesin jälkikäteen, sillä ne yöunet oli kyllä välillä hyvinkin kortilla. Monesti uskoin, että nyt se kaikki meni tässä, kun valoa ei näkynyt tunnelin päässä. Tämä olisi ollut oiva Grand Design-kohde: jännitysmomentteja on ainakin riittänyt.

Täytyy todeta, että vaikka kansainvälisten projektien hallinta sujuu keveällä kädellä, on tämän kokoisen rakennusprojektin hallinta jotain muuta. Etenkin, kun siitä koettaa suoriutua iltahommina päivätöiden ja lukuisten vapaaehtoisprojektien ohella, minkään muun kärsimättä. Sen myötä sain oppia paljon ja mm. tehdä ensimmäiset rakennuspiirrustuksetkin. Mutta kuten aina: mestari kulkee edellä, oppilaat perässä. Veijon silmä ja tajunta näissä hänen luomuksissaan kulkee nopeammin kuin ohjus. Mietin edelleenkin: missä ihmeen välissä tämä teki kaikki ne ratkaisut, jotka johtivat tähän lopputulokseen? Ikään kuin ne olisivat syntyneet aivan vahingossa ja kuitenkin, työn jälkiä tarkastellessa on selvää, ettei mikään yksityiskohta ole ollut sattumanvarainen: täydellinen sopusointu ja harmonia verhoaa rohkeita ratkaisuja. Jälki on ennen kaikkea syvää. Toinen merkittävä tekijä tässä prosessissa on ollut Veijon kyky luoda laatua ottamalla asiat rauhallisesti. Monesti, kun väistämättömiä virheitä kertyi, kaikki kiristi ja huominen näytti ei-houkuttelevalta, minä hakkasin päätä seinään, kun Veijo nauroi ja totesi, että hän palaa sitten juurilleen: kiertävään kulkijan elämään vailla maallisia lasteja. Uskon, että se on ennen kaikkea tämä asenne ja mielentila, minkä takia nyt ollaan tässä pisteessä ja keskus on aloittamassa toimintaansa. Sen kun vielä saisi omaksuttua.

Hurjaa on ollut ja toivottavasti vielä hurjempaa menoa on luvassa, kun toiminta käynnistyy talossa. Nyt kun tämä matka on tultu, olisi hienoa nähdä rakennus tulevaisuudessa palvelemassa paremman yhteiskunnan kasvua ja kehitystä. Ajatuksena on, että tämä uniikki, voimauttava ja Baltzarin malliin järkyttävän rouhean kaunis kohde toisi erityisesti kulttuuri- ja taiteen aloille mahdollisuuksia ihmisten väliseen kohtaamiseen sen kaikissa merkityksissä, ja etenkin kulttuurien vuoropuheluun liittyvän uuden ajattelun luotsaamiseen, siihen hitaaseen ja niin tarpeelliseen laadulliseen kehitysprosessiin. Se kun on vielä niin lapsenkengissään, jumahtanut jämähtäneille yhteiskunnallisille urilleen vailla tilaa kasvaa ja kehittyä. Tämä talo, OSKAR-keskus ympäristöineen jos mikä, voi siihen kannustaa kauneudellaan ja hengellään; luoda tukea sivistystason nostamiseen, jotta olisimme valmiit kohtaamaan toinen toisemme: 

”Ihmiset rakentavat vielä vuonna 2018, täällä estojen maassa ja maakunnassa, itselleen ja nuorisolleen sisäänpäin kääntynyttä arkkitehtuuria, lokeroita, koppeja, rajoja, kun pitäisi toimia päinvastoin ja luoda avaruutta.” Tämä talo on avoin ihan kaikille. Toivottavasti sen tulevaisuus tulee olemaan rikas ja antaa meille kaikille paljon elämyksellisiä kulttuurinautintoja, kohtaamisia ja oppimiskokemuksia. 

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiskeskus OSKARin toiminnasta tullaan kuulemaan vielä paljon lisää tulevana vuonna. Ensimmäisenä keskuksessä käynnistyvät kolme residenssiohjelmaa tieteen ja taiteen edustajille: Kastalo, Carmen ja Gimara. Gimara-residenssiohjelmaa on tukenut Pohjoismainen kulttuuripiste. Vuoden 2019 residenssipaikat ovat haettavissa 18.12.2018 mennessä.

Eilen Baltzarin uusimmasta kulttuurihankkeesta uutisoivat Savon Sanomat ja YLE. Jutuissa esitellään kattavasti talon arkkitehtuuria.

Tämä on hyvä alku.

https://yle.fi/uutiset/3-10459639

https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626

https://areena.yle.fi/1-4565618

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat