Innovaatiovoimaa kulttuurista Kohdataan jo tänään.

Minna Canth ja Veijo Baltzar vastaavat: minne menet Suomi?

  • kirjailija Veijo Baltzar
    kirjailija Veijo Baltzar
  • kirjailija Minna Canth
    kirjailija Minna Canth

Torstaina 19.3.2015, Minna Canthin päivänä Savon Sanomat uutisoi kulttuurineuvos Veijo Baltzarin ja rakennusliike NCC:n Kanttila-kaupan esisopimuksesta. Samaisessa lehdessä oli Päivyri-osiossa Riitta Raatikaisen juttu ”Kansa ei huomaa mitään”, jossa Minna Canth puhui kirjeidensä kautta, vastasi ajankohtaisiin kysymyksiin. En voinut välttää huomaamasta, kuinka vahvasti kahden kirjailijan, Minna Canthin ja oman eduskuntavaaliehdokkaani Veijo Baltzarin puheet yhtyvät. Tässä oma versioni artikkelista, johon lisäsin Canthin vastausten rinnalle Baltzarin. Mitä sanotte? Kyllä tämä kertoo hyvin selkeästi, minkä tähden sen oli oltava juuri Veijo Baltzar, joka Kanttilan pelasti elävään kulttuurikäyttöön, ja minkä tähden kukaan ei ollut esittänyt konkreettisia ehdotuksia ennen häntä. Tarvittiin Veijo Baltzar, joka näki naiskirjailijan arvon ja merkityksen suomalaiselle kulttuurille. Mahtava parivaljakko!

 

Ette taida edelleenkään arkailla mielipiteenne ilmaisemista?

Minna Canth: Eikö olisi suurin synti katsella passiivisena, kuinka oikeutta ja totuutta tallataan jalkojen alle. Onko minun syyni, ettei elämässä ole ainoastaan kaunista, mutta myöskin rumaa, Kirjailijan tulee olla rehellinen ja tuoda kaikki esiin juuri sellaisena kuin se on, ei kaunistaa mitään. Kaunokirjallisuuden tulee olla kuvastimena, joka ihmisille näyttää, millaisia he ovat.

Veijo Baltzar: Olen puhunut arvoista, tunneälystä koko elämän. Sitä ei ole vielä toteutettu. Sen takia olen lähtenyt mukaan politiikkaan. Nyt puhun arvoista entistä vakavammin. Jo tänä 8 kk aikana, mitä olen tehnyt vaalikampanjaani kansanedustajaehdokkaana ole saanut vaikutettua moniin muihin ehdokkaisiin ja edustajiin puoluekannasta riippumatta: olen saanut heidät ymmärtämään tunneälyn ja luovuuden, henkis-sosiaalisen kulttuurin merkityksen yhteiskunnan rakenteellisena voimavarana.

 

Auttaisikohan soteuudistus?

Minna Canth: Rahan köyhyyttä valitetaan yleisesti. Pahin vastaus lienee kumminkin siinä, ettei ihmisillä ole innostusta mihinkään. On kuin kaikki henkinen elämä olisi sammunut tykkänään. Ilma on niin raskas, painava. Tuleeko pian myrsky Euroopassa?

Veijo Baltzar: Rahaa on enemmän kuin koskaan ennen. Moderni vallankumous, joka on rakentunut syrjimisen ja eriarvoisuuden päälle valtahierarkian muodossa, on tullut tiensä päähän. Äänenne menevät itsekeskeisyyden obligaatioille, joissa ihminen tuhoaa toinen toistaan. Älkää itkekö vanhuksianne, joille sytytätte kynttilän, jos ette äänestä ihmistä, arvoja vaan pykäliä, tilastoja ja muotoseikkoja! Se kynttilä sammuu ensimmäisessä myrskyssä. Mikä se myrsky on? Vallan ja rahan himosta syntynyt pahoinvointi.

 

Miten arvioitte lännen ja Venäjän välien kiristymistä?

Minna Canth: Järjettömät eläimet palautuvat vaaran tieltä, nähdessään onnettomuuden siellä väijyvän, mutta ihminen, jolle  Luoja tiedon, tahdon ja ymmärryksen on lahjoittanut, ihminen rientää sokeana turmelusta kohden.

Veijo Baltzar: En ymmärrä, miksi meidän pitäisi asettua poikkiteloin Venäjän kanssa. Markkinat ovat toimineet hyvin tähän saakka, ja vuorovaikutus on ollut hyvä. Kärvistely Venäjän kanssa tuottaa ongelmia ja nimeomaan Suomelle. Suomen ei ole hyvä rakentaa tulevaisuuttaan länsimaisen sotateollisuuden perustalle. Suomella pitää olla oma linja suurien voimien keskiössä. Se linja on ehdottomasti puolueettomuus ja sillanrakentajan rooli.

 

Johdetaanko Suomea oikein?

Minna Canth: Voi sentään, että ne ovat niin typeriä nuo johtajat! Jumalako heitä lyönee sokeudella, vai mikä? Rahavalta on tehnyt liiton virkavallan kanssa. Eikä kansa huomaa mitään, antaa vain itseään vetää nenästä. Tuolla istuskelen Snellmanin kuvapatsaan alla ja kantelen hänelle, kuinka alas suomalainen puolue on mennyt.

Veijo Baltzar: Ei ole olemassa mitään lamaa, on vain suuri tulonsiirto köyhiltä rikkaille, joka suoritetaan noin kymmenen vuoden välein.  Poliittisen keskustelun ja lehdistön vajavaisuudesta siirtyä numeroista, niin sanotusta konkretiasta arvokeskusteluun ei voida syyttää yksin politiikkoja ja lehdistöä. Kansakin on omaksunut kokemuksen sijaan, paperiviisauden, numerot ja prosentit, joiden päässä ei ole ihmisiä – älykkökansakunta ei ymmärrä kuin ”totuuden” ja ”konkretian” päälle: voi helvetia! Missä, milloin ja keiden kanssa?

 

Viime aikoina on puhuttu paljon entisen talonne kohtalosta ja nykyisestä asuinpaikastanne. Miten viihdytte puisto-oloissa?

Minna Canth: Olen niin onnellinen tässä kodissani. Välistä on niin kuin paha omatunto, että saako sitä tuntea näin paljon onnea, kun maailmassa on paljon onnettomuutta ja toiset tuskaa kärsivät. Mutta sitten lohdutan itseni sillä, että kaipa tulee minunkin vuoroni ja olenhan aikani minäkin surrut.

Veijo Baltzar: Kanttila-Baltzar on elämäntyöni jatke. Siitä tulee koko kansan olohuone, eurooppalainen salonki, kuin se oli Minna Canthin aikaan. Olen tänä päivänä menestynyt, mutta en ole unohtanut juuriani. Sitä kuinka pitkä ja kivinen tieni on ollut. Näen, kuulen ja tunnen. Koen vastuuta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat