Innovaatiovoimaa kulttuurista Kohdataan jo tänään.

Yhdenvertaisuuteen vaaditaan rikas kokemusmaailma?

Vaalipäällikön tulkintaa kansanedustajaehdokas Veijo Baltzarin yhdenvertaisuus-käsitteestä.

Kun Veijo Baltzar puhuu yhdenvertaisuudesta, hän puhuu kosmopoliittisesta, laaja-alaisesta yhdenvertaisuudesta, joka koskettaa kaikkia yksilöitä, ei esimerkiksi tiettyjä vähemmistöjä tai mitään lokeroituja/lokeroitavia ihmisryhmiä.

Olen tässä politiikan sekä työympäristössä saanut Baltzarin kanssa itse elää ja seurata sitä todellisuutta, jossa ihmisistä löydetään se paras puoli, eikä takerruta pikku virheisiin, ja yksilön heikkouksiin. Yleensä kun yksilön vahvuuksien tunnistaminen ei ole ollut helppoa, tai sitä tyypillisintä, on aina koko muu yhteisö ympärillä ruvennut oireilemaan. Baltzar on kuitenkin aina täydellisesti sivuuttanut muiden oikut ja luotsannut näihin vahvuuksiin näkemyksensä ansiosta siitäkin huolimatta, että se on voinut olla vaikeaa: yhdenvertaisuus pistää meitä kaikkia aika ällikällä, ennen kuin se saavutetaan. Lopulta ovat muutkin ympärillä ymmärtäneet, ja sitä mukaan kasvaneet.

Tänä päivänä aika höllällä kädellä viljellään sellaisia sanoja kuten yhdenvertaisuus. Kokoomuskin puhuu yhdenvertaisuudesta, mutta ei se silti merkitse sitä, että se tarkoittaisi jotain. Kun Kokoomus puhuu siitä, että yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, se tarkoittaa: kaikille mahdollisuus yrittää meidän ehdoilla ja meidän pelisäännöillä. Kun Veijo Baltzar puhuu yhdenvertaisuudesta se pitää sisällään jo sen, ettei kaikkea arvoteta yhdellä ja samalla mittarilla: tietyn ryhmän ehdoilla. Säännöt ovat samat vain yhdessä asiassa: kaikkien yksilöiden ja ryhmien osalta huomioidaan vahvuudet, joita ei arvoteta keskenään eri arvoisiksi, vaan eri vahvuuksilla on keskenään yhdenvertainen arvo, vaikkeivät ne ole keskenään samanlaisia.

Yhdenvertaisuus ei Baltzarin arvomaailman mukaan voi toteutua ellei kaikilla kysymyksessä tai tilanteessa olevilla osapuolilla ole vahva identiteetti. Yksilölle, tai ryhmällä ei Baltzarin mukaan taas vahvaa identiteettiä voi olla ilman sietokykyä astua omalle epämukavuusalueelleen. Kun Baltzar puhuu siitä, ettei järjestelmämme tunnista osaamista, tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä on valtavasti aikuisia, virassa toimivia ihmisiä, ketkä ovat kouluttautuneet ja saaneet ammatit, mutta jotka eivät koskaan ole kohdanneet omaa epämukavuusaluettaan. Miten heillä voisi olla kykyä käydä vuoropuhelua esim. syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa, ilman ymmärrystä epämukavuusalueesta?

Baltzarin kampanja on erikoinen siitä, ettei se ole kampanja ollenkaan. Kyse on siitä, miten välitetään ihmisille Baltzarin arvo- ja ajatusmaailma, se todellisuus, jota hän itse elää, ja josta suomalainen yhteiskunta a) on jo valtaisasti hyötynyt esimerkiksi yli 72 luovan teoksen muodossa (mutta niistä lisää myöhemmin) b) voisi hyötyä suuresti uusien käytäntöjen ja mallien edelläkävijänä ja käytännön toteuttajana ja tekijänä. Me tarvitsemme Suomen eduskuntaan henkilön, joka elää edeltämme uusia, vielä kokeilemattomia ajatuksia ja malleja, jotta voimme pistää ne toimeen, ja joilla voimme rikastuttaa satojen tuhansien ihmisten elämää. Sellaisen henkilön, jolla on viisautta ymmärtää, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ketään syrjäyttää.

Kuten rakennusalan yrittäjä Mikko Lehikoinen sanoo tukivideollaan: ”Veijo on siitä harvinainen, tavallinen mies, että hän tekee kuin puhuu.” Tätä samaista piirrettä Baltzar on itse kuvannut elämänsä suurimmaksi törmäyskurssiksi. Niin, ja onhan hän tietysti kasvanut kulttuurissa, ja siinä maailmassa, jossa mies vastasi sanoistaan omalla hengellään. Se selittänee paljon.

https://

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat