Innovaatiovoimaa kulttuurista Kohdataan jo tänään.

Kuinkas sitten kävikään? Myrskystä myrskyyn!

2014. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, mitä tämä vuosi tulee pitämään sisällään niin olisin pitänyt kertojaa vähän pöhkönä. 2014 on ollut yllättävin vuosi koskaan. Se on sisältänyt monta käännettä, joihin olisi ollut täysin mahdotonta varautua tai valmistautua etukäteen, jotka on tempaisseet mukaansa sellaisella vauhdilla, joka olisi aiemmin aiheuttanut matkapahoinvointia.

Vuoden käynnisti Drom ry:n ja kulttuurineuvos Veijo Baltzarin järjestämä Euroopan omatunto -konferenssi Eduskunnan Pikkuparlamentissa. Se loi uskoa siitä, että mikä tahansa on mahdollista, jos vaan tahtotilaa ja sitkeyttä riittää. Ihan utopistista, kulkurimustalainen kokoaa Euroopan ministerit, professorit ja akateemikot koolle kuulemaan 24 lakialoitetta Euroopan monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi, käydään keskustelua ja aloitteet lähtevät edelleen, komissioon saakka, ja itse komissaarit jatkavat keskustelua aloitteista. Kyllä tässä voidaan jo puhua yhdenvertaisuudesta. Me nuoret saatiin avata oma kokemus yhdenvertaisuudesta (ja sen puutteesta) tuon konferenssin aikana. Tämä yleinen tilanne, jossa heikoilla olevan esim. syrjäytymisvaarassa olevan huolet sivuutetaan, koska statistiikka on poistanut aikuisten kyvyn kuulla, ei pätenyt konferenssissa. Ja se, että näinkin voi olla, ja että meidän ääni kantoi, toi hyvänolon tunteen pitkäksi aikaa.

Toinen myllerrys oli kulttuurineuvos Veijo Baltzarin mahdollinen eduskuntavaaliehdokkuus, joka alkoi väreillä ilmassa keväällä 2014. Eurovaalitkin leijuivat ilmassa. Kesäkuussa ilmoitin Baltzarille kilpailevani ehdottomasti vaalipäällikön paikasta. Tukijoukkoja piti pidätellä, kun ehdokkuus ei ollut vielä fakta. Kärsivällisyys oli välillä vaikeaa.

Kolmas myrsky oli Euroopan monet kasvot hankkeen synty ja kaksi kuukautta kestäneet yhteistyöneuvottelut eurooppalaisten teattereiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Neuvottelukulttuurien kirkkaat erot oli tässä prosessissa ehkä se viihdyttävin anti. Oli hurjaa havaita, millaiset rattaat alkoivat pyöriä eri maissa pelkällä Veijo Baltzarin nimellä, ja parilla viikolla intensiivistä puhelinpäivystystä. Myönnän, kädet tärisi melko lailla, kun 1.10. klo 04:00 vielä Tallinnan venäläisen teatterin johtajan kanssa pyöriteltiin viimeisiä budjetin rivejä kohdalleen (DL klo 12.00 Brysselin aikaa). Tiukille meni, mutta onnistuttiin!

No vihdoin saatiin se Baltzarin ehdokkuuskin vahvistettua ja kampanjataisto alkoi! Ja mikäs siinä kamppaillessa/kampanjoidessa, kun on vaan vietävän hyvä ehdokas, jonka puolesta taistella, ja kenen puolesta riittää taistelijoita. On helppo seistä sellaisen ehdokkaan takana, joka puhuu ihmiselle. Jolle numerot ja muotoseikat tai teoria ei koskaan aja yksilön kokemuksen edelle, jolla on viisautta ja älyä nousta aina yhden tason ylöspäin, eikä jäädä kiinni turhuuksiin. Joka ymmärtää että rakenteita voi uudistaa muullakin tavalla kuin vain fyysisesti tavalla - asenteissa! Mutta kaikista tärkeimpänä ehdokas, jonka oikeudenmukaisuuden taju on niin horjumaton, että se saattaa joskus jopa ärsyttää.

Tiedän, voin pistää pääni pantiksi ja luvata kaikille teille, että kun Veijo Baltzar on eduskunnassa ja kun Veijo Baltzar on vielä kulttuuriministeri, niin yhtä ainoaa, jonkun toisen miellyttämiseen perustuvaa sanaa, ei edes tavua, tämän miehen suusta kuulla. Se vaan on niin. Veijo Baltzarilla on valtaa. Eikä hän epäröi sitä käyttää. Mua jo naurattaa, kun mietin miten tämä kulttuurineuvos tulee ravistelemaan eduskuntaa, ja mitä uusi merkityksiä Suomi oppii saamaan luovuudelle ja tunneälylle.

Mulla on tunne siitä, että tämä kaikki on vasta alkua. Mitähän mahtaa vuosi 2015 pitää sisällään? Jos mulla olisi valta päättää, niin ainakin kaksi asiaa osaisin jo mainita.

Tulette kuulemaan niistä vielä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat